Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

  LEENI ELINA YLIVAKERI s. Jaakkola
s. 21.1.1914 Vihdissä
k. 14.11.2005 Hämeenkyrössä
 
 
Klikkaa tästä kirjanen, "Kaik Tulee" Leenin elämästä! (PDF n. 4 Mt.)
 
Leeni Ylivakeri syntyi Sandra ja Matti Jaakkolan perheeseen neljäntenä tyttärenä  isän ollessa Veikkolan kartanon pehtoorina Vihdissä. Pian tämän jälkeen perhe muutti Lietoon. Vuonna 1916 Matti Jaakkola osti Paimiosta Uusi Keskikylä -nimisen ratsutilan, jota ryhtyi viljelemään. Tilalla oli lehmiä, mulleja, hevosia, lampaita ja sikoja. Apuna oli kaksi renkiä ja lasten ollessa pieniä myös naispalvelija. Uusi talo rakennettiin vanhan läheisyyteen. Lapsuus Paimiossa oli Leenin sanojen mukaan onnellinen, kun oli suuret tilat ja paljon väkeä B  Leenillä oli kolme vanhempaa sisarta, Kerttu, Kirsti ja Irja sekä kaksi nuorempaa veljeä, Pekka ja Pentti. Leeniä ennen syntyi ja kuoli pieni Tellervo.
 
Leenin ollessa kahdeksanvuotias Matti-isä sairastui ja kuoli. Myöhemmin perhe menetti kotinsa äidin naapureille antamien lainatakuiden vuoksi ja hajautui. Tällöin 17-vuotias Leeni muutti tätinsä Maria Niemisen luokse Raisioon. Vauraassa talossa elämä oli hyvää, mutta työtä täytyi jaksaa tehdä. Meijerialal­le Leeni päätyi, kun eräs tädin pojista oli meijeriliiton konsulentti.
 
Oltuaan ensin kesäharjoittelijana Porin meijerissä ja käytyään Kokemäellä kaksivuotisen meijerikoulun, johon kuului harjoittelut Punkalaitumen ja Nakkilan meijereissä, Leeni sai vakinaisen meijerikön paikan Hämeenkyrön Laitilan meijeristä vuonna 1936. Maitoa kotitilaltaan Vanajasta meijerille tuonut Toivo Ylivakeri mieltyi nuoreen meijerikköön.  Pari kihlautui maaliskuussa 1939 ja häitä juhlittiin saman vuoden  juhannuksena Ylivakerilla.
 
Ensimmäisen kesän nuori emäntä oli vielä meijerissä töissä sodan takia. Leenillä oli vastuu paitsi meijerin töistä, joissa vanha koneenkäyttäjä oli apuna, myös isännöitsijän tehtävistä. Sotien aikana Leeni toimi  lottana, vaikkei omaa osuuttaan oikein osannutkaan arvostaa, kunhan teki mitä osasi. Hänet valittiin kuitenkin Vanajan Lottayhdistyksen puheenjohtajaksikin. Puoliso Toivo oli sodassa yhteensä viisi vuotta, minä aikana Leeni hoiti myös tilan työt. Apuna, tosin vähän vastuksenakin, oli Toivon äiti Aliina ja sisar Tyyne.
 
Lapsia Ylivakerille syntyi seitsemän: Tauno vuonna -41, Elina -43, Mauno -44, Raimo -45, kaksoset Alisa ja Elisa -47 ja kuopus Hannele -52. Tilan työt yli kymmenen lypsävän ja muun karjan hoito, lapsista huolehtiminen ja muu emännyys muodostivat Leenin pitkäaikaisen elämänuran. Hän arvosti perhettä, työntekoa, kristillisiä arvoja, kyläyhteisön yhteiseloa sekä naapuriapua: Leeni laittoi lämpimäis­leivän lasten vietäväksi naapurin vanhukselle, ja samalla oli määrä varmistaa, että naapurissa oli kaikki hyvin. Pitkään jatkunut pyhäkoulun opettajuus ja yhteydenpito sukuun olivat henkireikiä arjessa..
 
Ylivakerin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1972, jolloin isännäksi ryhtyi vanhin poika Tauno Hilkka-vaimonsa kanssa. Tauno rakensi paritalon, johon 1980-luvun alussa muutti Tauno perheineen ja myös Leeni ja Toivo. He osallistuivat talonpitoon jossain määrin vielä sukupolvenvaihdoksen jälkeenkin ja viettivät aikaa kasvavan lastenlasten joukon kanssa. Toivo kuoli vuonna 1995, jonka jälkeen Leeni asui paritalon päätyä yksin. 90-vuotispäivänä sattuneen lonkkamurtuman jälkeenkin hän kuntoutui niin, että saattoi asua kotona Taunon perheen ja muiden omaisten tukemana. Viimeisinä vuosina neljännen suku­polven vierailut isomummulla olivat erityisiä ilonaiheita  ja piristivät Leeniä pitkäksi aikaa.
 
Huolimatta korkeasta iästään Leeni seurasi aikaa, säilytti muistinsa ja  seurusteli vilkkaasti suvun ja ystävien kanssa. 6.11.2005 sukutoimikunnan puheenjohtaja Rauno Nieminen vaimoineen vieraili luovut­taen Leenille suvunvanhimman arvonimen viireineen ja kukkineen. Vain kaksi päivää myöhemmin Leeni sairastui aivohalvaukseen. Viikon sairastamisen jälkeen hän siirtyi elämän rajan taa.
 
 

Copyright (c) Arti SF Oy